Värikäs vaahtoleikki

Tein taaperolle ihanan vaahtoleikin, josta en itsekään malttanut pitää käsiäni erossa. Vaahto valmistuu nopeasti vain muutamasta ainesosasta, joten tämä houkutteleva leikki on helppo toteuttaa. Idean vaahtoon löysin Pinterestistä jo kauan sitten, mutta vasta äskettäin uusimme blenderimme ja siksi pääsin kokeilemaan ideaa vasta nyt. 



Vaahto itsessään houkuttelee upottamaan kädet sekaan, muotoilemaan sitä ja katsomaan, kuinka se valuu hitaasti sormien välistä. Mikäli vaahtoa tekee useammasta väristä, kuten me teimme, on värien sekoittumista hauska havainnoida. Taapero ei vielä ymmärrä, mistä tämä johtuu ja hänestä on ihmeellistä, kuinka sinisen ja punaisen joukkoon ilmestyy yhtäkkiä liilaa. Me kokeilimme vaahtoa nyt ensimmäisen kerran ja taapero viihtyi sen parissa pitkän tovin. Halutessaan vaihtelua leikkiin, vaahdon sekaan voi piilottaa vaikkapa muovieläimiä, pikkuautoja tai kiviä, joita lapsen pitää etsiä. Vaahdossa voi myös kylvettää/pestä eläimiä tai autoja. 



 Vaahto valmistetaan sekoittamalla tehosekoittimessa vettä, käsitiskiainetta (tai kylpyvaahtoa?), elintarvikeväriä ja maissisuurustetta. Maissisuuruste jämäköittää vaahtoa, mutta sen voi halutessaan jättää pois. Tarkkoja mittasuhteita en osaa antaa, koska laitoin ainesosia mittailematta, mutta tässä suuntaa-antavia määriä:

Laita tehosekoittimen kannun pohjalle pieni määrä vettä. Vettä ei saa olla liikaa, sillä saippuan johdosta nesteen tilavuus kannussa kasvaa merkittävästi. Vaahdosta ei saa myöskään tulla liian vetistä. Sanoisin, että reilu desi vettä on sopiva määrä aloittaa. Vettä voi lisätä tarvittaessa. Lisää veden sekaan muutama ruokalusikallinen tiskiainetta, maissisuurustetta ja elintarvikeväriä. Olisinkohan minä käyttänyt noin kaksi ruokalusikallista väriä ja kolme ruokalusikallista tiskiainetta sekä saman verran maissisuurustetta. Sitten vain annetaan koneen sekoitella vaahtoa muutaman minuutin ajan. Vaahdon koostumusta voi tarkkailla ja lisätä ainesosia tarpeen mukaan. 


Leikin loppua kohden vaahto ja vesi alkoivat erottua toisistaan, jolloin vaahdon värit haalistuivat. Jäljelle jäi värikästä tiskivettä, jonka päällä oli haalean väristä vaahtoa. Tämä harmitti selvästi vain minua, sillä taapero jatkoi leikkejä aivan yhtä innoissaan kuin aluksi. En tiedä, auttaisiko tähän, jos maissisuurustetta olisi enemmän. Otamme ilolla vastaan vinkkejä, mikäli joku on keksinyt, kuinka vaahdosta saa kestävämpää, sillä tätä teemme ehdottomasti uudelleen.

Niin, ja vielä yksi vinkki: mikäli ei halua tahranpoistopyykille (kuten minä), kannattaa vaahtoleikit toteuttaa lämpimällä säällä vaikkapa uima-asussa tai sateella kylpyhuoneessa. 


Seuraathan Leikkinurkaa jo Facebookissa ja Instagramissa, niin saat ensimmäisenä tiedon uusista puuhaideoista.



Hauskat ideat leikkeihin kesän hittilelulla, kärpäslätkällä

Kärpäslätkä on ainakin meidän perheessämme kesän hittilelu. Aina kun kärpäslätkä osuu taaperon silmiin, hän unohtaa muut asiat ja uppoutuu lätkimään. Olen hyödyntänyt kiinnostusta kärpäslätkään ja koonnut joukon leikkejä ja harjoituksia, joita kärpäslätkällä voi leikkiä eri-ikäisten kanssa.




Hauskoja leikkejä kaikenikäisille


Ilmapallon lyöminen kärpäslätkällä on yksi hauskimmista puuhista. Vappupostauksessa oli vinkki ilmapallon roikkumisesta katossa, joka on valtavan hauska aktiviteetti mihin aikaan vuodesta tahansa.  Tälläkin kertaa taapero olisi halunnut ilmapallon roikkumaan, mutta nyt kuitenkin lätkimme sitä ilman narua. Taaperosta oli kaikkein hauskinta lyödä ilmapalloa ilmasta, mutta kokeilimme myös ilmapallon lyömistä kärpäslätkällä maata pitkin. Isompien kanssa kärpäslätkällä voi yrittää syötellä pitäen ilmapallon ilmassa tai pistää käyntiin suuremman pelin, jossa pallo pitää saada lyötyä maaliin. Me taaperon kanssa pelasimme tällä kertaa samassa joukkueessa ja yritimme yhteistuumin saada ilmapallon lyötyä maalina toimineeseen laatikkoon.



Ilmapallojen lisäksi kärpäslätkällä voi lätkiä saippuakuplia. Tämäkin on hauska puuha monenikäisille. Meidän taaperomme piti siitä vielä ilmapalloleikkiäkin enemmän. Voisi myös kokeilla, saako kärpäslätkällä aikaan saippuakuplia tekemällä saippuakuplaveden ämpäriin. Perheen pienimmille sopii täyden vesiämpärin läpsyttely kärpäslätkällä lämpimänä päivänä.

Myös kärpäslätkämaalaus on ehdottomasti kokeilemisen arvoista. Me olemme käyttäneet maalaamiseen sormivärejä, mutta tähän sopinee mikä tahansa (vesiliukoinen) väri. Minusta on helppoa, kun kaapista löytyy yhdet värit, jotka sopivat lähes kaikenlaiseen puuhaan ja siksi käytämme sormivärejä lähes kaikkeen maalaamiseen.




Harjoituksia taapero- ja leikki-ikäisille


Kokeilimme ensin läpsyleikkiä, jossa haroitellaan värejä. Asetin lattialle eri värejä ja pyysin taaperoa leikkiin. Riemu oli suuri, kun hän huomasi kärpäslätkän kuuluvan leikkiin mukaan. Minä sanoin värin ja taaperon tehtävänä oli lätkäistä sanomaani väriä. Väreiksi sopii mikä vain paperinpala tms. mutta se kannattaa olla kiinnitettynä lattiassa teipillä, sillä muuten paperit lentelevät läpsystä tulevan ilmavirran mukana ympäriinsä. Väreiksi voi ottaa myös vaikkapa tietyn värisiä pikkuautoja. Minä käytin leikkiin aiemmin askarreltuja kädenjälkiä. Lisää vinkkejä käden- ja jalanjälkien käyttöön löydät tästä postauksesta.


Harjoittelimme kärpäslätkän avulla myös muotoja. Asetin lattialle paperista leikattuja muotoja: ympyrä, kolmio, neliö ja tähti, joita lapsen piti läpsiä samaan tapaan kuin värileikissä. Muodot ovat taaperollemme vielä tuntemattomampia, joten oli hyvä, että niitä oli leikissä vain muutama ja toistoja tuli paljon. Jossakin vaiheessa vaikeutimme tehtävää niin, että harjoittelimme samalla lukuja. Taaperon piti läpsäistä oikeaa kuvaa niin monta kertaa kuin sanoin: "Läpsäytä ympyrää kolme kertaa".

Läpsyleikeistä syntyy liikuntaleikkejä, kun ne toteuttaa ulkona suuremmalla alueella. Näin leikit soveltuvat myös useammalle lapselle samaan aikaan leikittäviksi. Taaperon kanssa ulkona voi läpsiä myös esimerkiksi omenapuuta, asfalttia, varaston ovea tms. Tällöin voi ohjeiden annon ohella keskittyä itse vaikkapa rikkaruohojen kitkemiseen ja taapero pysyy kiireisenä läpsyleikissään.


Harjoituksia sekä pelejä leikki- ja kouluikäisille


Samaan tapaan kuin harjoittelimme taaperon kanssa värejä, voi harjoitella oikeastaan mitä vain. Numeroita, kirjaimia, laskuja, lukemista, englantia jne. Lattialle voidaan asettaa esimerkiksi kertotaulun tuloja, jolloin aikuinen sanoo laskun ja lapsen pitää läpsäyttää oikeaa vastausta tai lappuja, joissa on eri tavuja, joista aikuinen sanoo yhden ja lapsen pitää läpsäistä oikeaa lappua.

Isommille lapsille voi tehdä myös kärpäslätkäpelin: Pisteen saa se, joka ehtii ensimmäisenä läpsäisemään oikeaa vastausta. Tehtävät voi kirjoittaa paperilapuille, jotka käännetään esiin yksi kerrallaan. Lapuilla voi olla esimerkiksi yhteenlaskuja ja lattialla niiden vastauksia. Yksi lappu käännetään esiin ja jokainen pelaaja yrittää mahdollisimman nopeasti läpsäistä oikeaa vastausta. Nopein pelaaja saa pisteen, josta merkkinä voi olla vaikkapa aiemmin esiin käännetty lappu.

Iloisia kärpäslätkäleikkejä!


Kiikarointia lapsuuteen taaperon kanssa – Uusia ideoita vanhaan tuttuun leikkiin


Muistatko, kun lapsena askarreltiin kiikarit? Muistatko, mitä niillä leikittiin? Päätin tehdä taaperon kanssa tämän tutun askartelun ja keksiä erilaisia ideoita kiikarileikkeihin. Alla ensin lyhyesti askarteluohjeet ja sen jälkeen meidän ideoitamme kiikarointiin.

Askarteluun tarvitaan kaksi wc-paperihylsyä tai yksi puolitettu talouspaperihylsy. Hylsyt maalataan tai päällystetään paperilla ja liimataan yhteen. Me maalasimme hylsyt sormiväreillä. Kun maali oli kuivunut, liimasin hylsyt yhteen. Liimasin kiikareiden ympärille koristenauhan, johon solmin kiinni kaulanauhan. Kaulanauhalle voi myös rei'ittää reiät tai nauhan voi jättää kokonaan pois. Mikäli lapsi leikkii kiikareilla yksin, kannattaa kaulanauha jättää pois kuristumisvaaran vuoksi.



Kiikarointia ulkona


Kiikarit voivat innostaa etenkin hieman isompaa lasta upeisiin mielikuvitusleikkeihin, mutta meidän leikkimme ovat tällä kertaa aikuisen ohjaamia. Pakkasimme uudet kiikarimme reppuun ja lähdimme metsään, sillä mikä sen parempaa, kuin kiikarointi ulkoilmassa. Alkuun annoin taaperolle kiikarointitehtäviä, joissa hänen piti etsiä kiikaroiden käpy, kivi, keppi jne. Löydökset keräsimme yhteen paikkaan ihasteltaviksi. Taapero olisi jaksanut leikkiä kauamminkin, mutta kun käpyjä alkoi olla jo melkoinen jono, päätin siirtyä seuraavaan leikkiin.

Olin pakannut reppuun mukaan myös muutaman muovieläimen, jotka asettelin pienelle alueelle metsään melko näkyville paikoille. Kerroin taaperolle, että eläimet ovat piiloutuneet metsään ja hänen pitäisi löytää ne kiikaroiden. Tämäkin oli taaperosta hauskaa ja eläimet piti piilottaa aina uudelleen ja uudelleen. Usein taapero tarvitsi hieman neuvoa, mihin suuntaan hänen tulisi kiikaroida ja välillä hän etsi eläimen ensin katseellaan ilman kiikareita ja paikansi sen tämän jälkeen vielä kiikareilla. Voi miten hän riemuitsikaan aina löytäessään eläimen. Silmien pitäminen kiinni piilotusvaiheessa oli pienelle todella haastavaa ja hän kurkkikin minua vähän väliä. Lopulta teimmekin niin, että taapero seisoi katse toiseen suuntaan, kun minä piilotin eläimiä.




Löydätkö tämän tiikerin aivan ensimmäisestä kuvasta?


Kiikarointia sisällä


Kiikareista saa iloa myös sadepäivän sisäleikkeihin. Eläinten piilotusta voi hyvin leikkiä myös sisällä tai etsiä kiikareilla erilaisia leluja, kuten me etsimme metsässä luonnonmateriaaleja. Minä ajattelin kokeilla jonain päivänä kiikareiden hyödyntämistä lelujen siivoukseen: "Löydätkö kiikaroiden pikkuauton? Hienoa, tuo se tänne autokoriin". Kiikaroiden voi harjoitella myös vaikkapa värejä etsimällä kiikareilla erivärisiä asioita: "Löydätkö kiikareilla jotakin punaista?" Mikäli lapsi ei vielä osaa värejä, voi hänelle näyttää kysyessä jotakin punaista, jotta lapsi tietää, minkä värisiä esineitä hänen tulisi etsiä.

Oletteko te askarrelleet perinteiset kiikarit? Millaisia leikkejä olette keksineet?

Seuraatko jo Leikkinurkkaa Facebookissa ja Instagramissa? Tule mukaan, niin saat tiedon uusista ideoista blogissa. 

Ideoita taaperon potkupyöräharjoituksiin ja kokemuksia Striderista

Kaupallinen yhteistyö: Strider Suomi


Potkupyöräjutun ensimmäisessä osassa kerroin kokemuksiamme potkupyöräilyn aloituksesta ja esittelin leikkejä, joiden avulla voi harjoitella mm. pysähtymistä ja tasapainoa. Voit lukea ensimmäisen postauksen täältä. Tässä toisessa osassa jaan lisää hyviksi havaittuja potkupyöräleikkejä ja -harjoituksia, mutta ensin kerron kokemuksiamme jo vuoden meitä palvelleesta Strider-potkupyörästämme.




Kokemuksiamme Striderista


Mies paneutui potkupyörävalintaan toden teolla viime kesänä. Hän vertaili eri potkupyöriä, tutki niiden ominaisuuksia ja luki kokemuksia. Lopulta hän päätyi tilaamaan vajaa 1,5-vuotiaallemme Strider 12 Sportin minun nyökytellessä hyväksyvästi vieressä. Strider on ollut taaperollamme käytössä viime kesästä aina talven tuloon saakka sekä tänä keväänä heti lumien sulamisesta lähtien, emmekä voisi olla tyytyväisempiä potkupyörävalintaamme. Striderin säätöominaisuudet ovat erinomaiset ja sama potkupyörä sopii 1,5-vuotiaasta lähes 5-vuotiaaksi asti. Satulan ja tangon korkeutta on helppo ja nopea säätää kesken pyörälenkin. Tätä onkin tullut ahkerasti tehtyä sopivaa korkeutta etsiessä aina lapsen venähdettyä lisää pituutta.

Strider 1v 5kk ikäisellä

Strider 2v 5kk ikäisellä


Striderimme renkaat ovat 12 tuumaiset, mutta rungon muotoilu mahdollistaa jo alle 80cm pitkän lapsen nousemisen itse potkupyörän kyytiin. 12:n tuuman renkaat sekä tangon ja satulan hyvät säätömahdollisuudet takaavat kuitenkin sen, ettei pyörää tarvitse lapsen kasvaessa päivittää isompaan kokoon, vaan sama potkupyörä sopii lapselle koko potkupyöräiän. Pyörä on myös todella kevyt, mikä sekin mahdollistaa potkupyöräilyn aloittamisen varhain. Meidän 1v 6kk ikäinen lapsemme pystyi helposti pitämään pyörää pystyssä ja nostamaan sen itse kaatuessaan. Liian painavan potkupyörän hallinta on vaikeaa, jolloin myös ilo pyöräilystä voi kadota.

Edellä mainitut ominaisuudet ilahduttivat minua erityisesti viime kesänä ja syksynä lapseni ollessa alle 2-vuotias. Nyt hänen ollessaan 2v 5kk ikäinen, Striderin tärkein ominaisuus on mielestäni satulan alle sijoitettu jalkatuki. Taaperoni on oppinut tasapainon hyvin ja potkuttelee loivassa alamäessä jo kymmenien metrien matkoja jalat ilmassa. Ennen kuin taapero oppi nostamaan jalat jalkatuille, hän nosti luonnostaan jalat ilmaan satulan alle takarenkaan molemmin puolin. Taaperolla oli siis asento jo luonnostaan valmiina ja opittuaan tasapainon riittävän hyvin, hän vain nosti jalkojaan hieman ylemmäs, jotta sai ne jalkatuille. Kun jalkatuki on satulan alla, lapsen on helppo säilyttää tasapaino ja hän saa jalat laskettua nopeasti maahan jarruttaessaan niillä. Satulan alle sijoitettu jalkatuki mahdollistaa myös sen, että lapsi voi temppuilla pyörällä ja opetella seisomaan sillä. Ehkäpä meilläkin jo syksyllä treenaillaan seisomista.

Lapsi nosti luonnostaan jalat lähelle jalkatukia, ennen kuin oppi nostamaan ne jalkatuille.


Striderissa jalkatuki on sijoitettu satulan alle, jotta tasapaino säilyy oikeana ja jalat saa helposti takaisin maahan.

12-tuumaisesta Strider-potkupyörästä on saatavilla kahdeksan eri värivaihtoehtoa. Potkupyöriä löytyy myös 16- ja 20-tuumaisia, joten potkuttelun voi aloittaa taaperoiän jälkeenkin. Lisäksi Strideriin on saatavilla erilaisia lisävarusteita, kuten sukset, joilla pyörän saa ympärivuotiseen käyttöön. Sukset ovatkin meidän hankintalistalla ensi talveksi. Tämän kesän uutuustuote on 3-7 -vuotiaille tarkoitettu 14-tuumainen potkupyörä, joka muuntuu ajotaitojen karttuessa polkupyöräksi. Striderin sivuilta löydät lisätietoa potkupyöristä.

Jos tällä vuoden kokemuksella tekisimme potkupyörävalintaa uudelleen, Strider olisi ehdottomasti meidän valintamme. Pitkä käyttöikä, keveys, monipuoliset ja helpot säädöt sekä jalkatuen sijoituspaikka ovat ne ominaisuudet, jotka me olemme kokeneet kaikkein tärkeimmiksi. Voinkin erittäin lämpimästi suositella Strideria myös muille.


Strider 12 Sport


Leikkejä ja harjoituksia potkupyöräilyyn


Ensimmäisessä potkupyöräpostauksessa esiteltyjen hippa-, seuraa minua ja stop-leikkien sekä erilaisten tasapainoharjoitusten lisäksi me leikimme potkupyöräillessä hitaasti ja hurjasti -leikkiä. Tässä leikissä taaperon pitää vuorotellen ajaa hitaasti tai kovaa eli hurjasti. Etenkin polkupyöräillessä hitaasti ajaminen on oikea taitolaji ja potkupyöräillessäkin tästä taidosta on hyötyä esimerkiksi jyrkissä alamäissä. Tätä leikkiä kannattaakin alkaa leikkiä siinä vaiheessa, kun taapero osaa jo potkutella eteenpäin hyvää vauhtia, eikä välttämättä malttaisi enää edetä rauhallisesti. Kun hitaasti ajamista on leikin avulla harjoiteltu, sitä on helppo käyttää myös rauhallista ajoa vaativissa tilanteissa, kuten suurissa alamäissä tai vaikkapa vilkkaalla tiellä.

Erilaiset potkupyöräradat ovat olleet taaperomme suosiossa jo pitkään. Ratoja on helppo piirtää kepillä hiekkaan ja me poikkeammekin usein pyörälenkillämme läheisen koulun kentälle harjoittelemaan radalla ajamista. Teemme pyöräratoja, joissa on pitkiä vauhtisuoria ja tiukkoja kurveja. Harjoittelemme myös ympyrän ajamista molempiin suuntiin sekä kahdeksikkoa. Asfalttiin pyöräratoja voi piirtää vedellä. Kastelukannusta kaatamalla radan saa valmiiksi nopeasti ja helposti. Myös erilaiset pujotteluradat ovat hauskoja. Pujotteluesteiksi voi asettaa vaikkapa juomapullon, takin ja lippiksen. Monelta paikkakunnalta löytyy myös valmiita pyöräratoja, jonne taapero kannattaa rohkeasti viedä. Meidän taaperomme innostui ajamisesta läheisellä pumptrack-radalla 1v 9kk iässä. Kaikenlaisilla radoilla ajamiseen voi yhdistää hippa- stop- sekä hitaasti ja hurjasti -leikkejä. Harjoittelu on aina hauskempaa, kun aikuinenkin heittäytyy mukaan leikkiin!

Pienellekin alueelle mahtuu pyörärata, jossa taapero viihtyy.



Iloisia potkupyöräilyhetkiä!




Miksi ja milloin aloittaa potkupyöräily + leikkivinkkejä harjoittelun tueksi

Kaupallinen yhteistyö: Strider Suomi

Meidän taaperomme rakastaa potkuttelua ja olen usein miettinyt, mikä on saanut hänen rakastumaan potkupyöräilyyn niin paljon. Uskon, että suuri kipinä on syttynyt ilon kautta tekemisestä, esimerkin seuraamisesta, kannustuksesta sekä kevyestä ja sopivan kokoisesta pyörästä, jolla harjoittelu on ollut helppoa ja mukavaa. 

Tässä ja seuraavassa blogipostauksessa jaan kanssanne harjoituksia ja leikkejä, joista me olemme saaneet paljon iloa ja innostusta yhdessä harjoitteluun. Kerron myös kokemuksiamme potkupyöräilystä ja meidän potkupyörästämme Strider 12 Sportista. Olen iloinen, että saan toteuttaa potkupyöräpostaukset yhteistyössä Striderin kanssa, sillä taaperomme on jo vuoden ajan ollut tyytyväinen Strider-kuljettaja.

1v 5kk ikäinen taaperomme potkuttelemassa ensimmäistä kertaa Striderillaan kesällä 2017.


Miksi ja milloin kannattaa aloittaa potkupyöräily?


Potkupyöräily on erinomainen väline lapsen motorisen taidon kehittämiseen. Potkupyöräillessa lapsi oppii pyöräilyyn tarvittavan tasapainon ja pyörän hallinnan, jolloin hän voi siirtyä potkupyörästä suoraan polkupyörään ja apupyörävaihe on tarpeeton. Lapsi voi aloittaa potkupyöräilyn, kun hän osaa kävellä. Meidän lapsemme oppi kävelemään talvella, joten aloitimme potkupyöräilyn seuraavana kesänä lapsen ollessa 1v 5kk vanha. Pitkän harkinnan jälkeen päädyimme valitsemaan lapsemme potkupyöräksi Striderin, joka on muuten maailman myydyin potkupyörä. Lapsi voi aloittaa potkupyöräharjoittelun Striderilla, kun hänellä on pituutta noin 76cm.

Oman kokemukseni pohjalta kannustan kaikkia tarjoamaan lapselle mahdollisuuden potkupyöräilyyn jo varhain. Lasta ei missään nimessä saa painostaa potkupyörän selkään, mutta pyörä on hyvä olla saatavilla, jolloin lapsi voi itse päättää, milloin hän on valmis sitä kokeilemaan. Mahdollisuuksia pyöräilyyn kannattaa tarjota usein. Meillä pyöräiltiin (ja pyöräillään edelleen) lähes päivittäin. Puolitoistavuotiaamme käveli ensimmäiset viikot potkupyörä jalkojen välissä. Tämä oli kuitenkin tärkeä vaihe, sillä lapsi harjoitteli pitämään pyörää pystyssä ja hallitsemaan sitä. Strider-potkupyörä on kevyt ja siksi jo pieni lapsi jaksaa kannatella sitä. Muutamankin kilon painoero on taaperon painoon nähden merkittävä ja liian painavalla pyörällä ajamista voikin verrata siihen, että aikuinen potkuttelisi moottoripyörällä. Meidän taaperomme sai alusta alkaen kevyen pyörän itse nostettua myös sen kaatuessa. 1v 8kk iässä lapsi hallitsi potkuttelun jo niin, että me vanhemmat saimme juosta pysyäksemme perässä.

On tärkeää, että lapsi pääsee alusta asti harjoittelemaan erilaisiin maastoihin. Me kuljimme taaperon kanssa potkupyörällä metsässä jo ennen kuin hän osasi istua satulassa. Metsä tarjoaa erilaista motoriikkaharjoitusta ja pyörän ohjaaminen kivien ja kantojen yli on ollut alusta saakka taaperomme mielipuuhaa. "Metsässä on ihanaa pyöräillä", toteaa 2-vuotiaamme aina mennessämme metsään. Potkuttelu metsässä on erinomaisen motoriikkaharjoittelun lisäksi loistavaa luontoliikuntaa. Potkupyöräily kasvattaa lasta myös kestävien valintojen tekemiseen. Meidän lapsemme haluaa paljon mieluummin potkutella lähikauppaan, kuin kulkea sinne autolla. Itseasiassa hän potkupyöräilisi mielellään aivan kaikkialle ja harmitus onkin välillä suuri, kun aina ei voi lähteä matkaan potkupyörällä.

1v 7kk metsälenkillä

2v 5kk metsälenkillä


Leikkejä potkupyöräharjoittelun tueksi ja iloksi


Koska lapsi oppii leikin kautta, kannattaa potkupyöräillessäkin leikkiä. Me olemme leikkineet potkupyörällä mm. hippaa, seuraa minua ja stop-leikkiä. Hippaleikissä lapsi yrittää tuttuun tapaan mennä karkuun tai ottaa aikuista kiinni pyörällään. Leikki voi innostaa lasta liikkumaan potkupyörällä entistä rohkeammin. Seuraa minua -leikissä aikuinen valitsee reitin, jota pitkin lapsi potkuttelee aikuisen perässä. Lapsesta on hauskaa, kun aikuinen mutkittelee, valitsee reitin penkan puolelta tai kulkee vaikka keppien yli. Tässä leikissä lapsi saa lähes huomaamattaan kokemuksia erilaissa maastoissa ajamisesta. Stop-leikissä harjoitellaan nimensä mukaisesti pysähtymistä. Aikuinen (tai miksei välillä lapsikin) sanoo, milloin lähdetään liikkelle ja milloin pysähdytään. Meillä käskyt ovat "mennään" ja "stop". Leikki on hauska, kun aikuinen kulkee lapsen vierellä ja leikkii itsekin mukana pyöräillen tai kävellen/juosten. Kun leikki on tuttu lapselle, sitä voi hyödyntää esimerkiksi risteyksiin pysähtyessä.

Sadepäivät ovat oivallisia tasapainoharjoitteluun. Kun lapsi on motorisesti valmis, hän oppii nopeasti nostamaan jalkojaan ajaessaan lätäkön poikki. Itse yritin alkuun pyytää lasta kiertämään lätäköt, mutta hän tahtoi välttämättä ajaa niiden läpi. Yllätyksekseni lapsi alkoikin nostaa jalkojaan lätäkössä, jotta kengät eivät kastuisi. Tästä innostuneena ryhdyimme kannustamaan lasta nostamaan jalkojaan ja etsimme yhä suurempia lätäköitä, joissa harjoitella.

1v 7kk sadepäivän pyörälenkillä

Tasapainoa on hauska harjoitella myös paikallaan. Lasta voi kannustaa nostamaan jalkansa nopeasti ilmaan ja laskemaan ne sitten takaisin maahan. Ainakin meidän taaperomme innostuu tästä leikistä lähes aina. Olemme harjoitelleet tasapainoa myös vauhtisuoralla. Taapero asettuu viivan taakse ja minä annan hänelle lähtömerkin kauempaa. Taapero kiihdyttää potkupyöränsä kovaan vauhtiin ja minun kohdallani nostaa jalat ilmaan. Ensimmäisillä kerroilla jalat ovat ilmassa vain hetken aikaa, mutta myöhemmin leikissä on tarkoitus liukua niin pitkälle kuin vauhti tai tasapaino riittää.

Lisää hyväksi havaittuja potkupyöräharjoituksia ja -leikkejä potkupyöräpostauksen toisessa osassa. Siinä esittelen tarkemmin myös meidän Strider-pyörämme ja syyt siihen, miksi päädyimme vuosi sitten potkupyörävalinnassamme juuri Strideriin. Seuraa Leikkinurkkaa Facebookissa ja/tai Instagramissa, niin saat tiedon seuraavan postauksen julkaisusta.

Minkä ikäisenä teillä aloitettiin tai on suunnitelmissa aloittaa potkupyöräily?


"Minkä värinen on banaani?" Väriharjoitus + tulostettavat kuvat

Taaperomme osaa tunnistaa ja nimetä värit melko hyvin. Nyt halusin tehdä hänelle aktiviteetin, jossa hän saa soveltaa oppimaansa. Seuraava väriaktiviteetti onkin aiempia blogissa julkaistuja väritehtäviä haastavampi. Helpompia värileikkejä, joilla värien opettelun voi aloittaa, ovat mm. väriharjoituksia autoillapallorata sekä näin kesään sopiva vesileikki väreillä. Värit-tunnisteen alta löytyy useita muitakin väriharjoituksia.

Tässä aktiviteetissa lapsen tehtävänä on miettiä, minkä värisiä asiat/esineet ovat. Etsin kuvapankista vapaasti käytettävissä olevia mustavalkoisia kuvia, jotka tulostin paperille ja leikkasin irti toisistaan. Lattialle lapsen eteen asetin väripapereita. Lapsen tehtävänä oli laittaa kuvat sen paperin päälle, minkä värinen kuvassa oleva esine/asia on.

Mikäli innostut kokeilemaan tätä aktiviteettia, kokosin käyttämäni kuvat tänne, josta voit tulostaa ne itsellesi. Kuvia voi tietenkin myös piirtää itse.


Tiesin tämän aktiviteetin olevan huomattavasti aiempia värileikkejämme haastavampi, mutta yllätyin siitä, kuinka paljon jouduin helpottamaan tehtävää taaperollemme. Värivaihtoehtoja oli aluksi liikaa, eikä taapero osannut lainkaan sanoa, minkä värin päälle vaikkapa mansikka kuuluu. Helpotinkin tehtävää kertomalla taaperolle, minkä värinen kuvan asia on ja taapero etsi sitten paperin, jonka päälle kuvan asetti. "Mansikka on punainen. Mihin mansikka siis kuuluu?".



Toisella kerralla rajasin värivaihtoehdot kahteen, jolloin taapero osasi itse laittaa kuvan oikean värin päälle ilman, että sanoitin hänelle, minkä värinen vaikkapa mansikka on. Me harjoittelemme nyt alkuun kahdella värillä ja lisään värien määrää aina yhdellä sitä mukaan, kun tehtävä alkaa käydä liian helpoksi. Monet aiemmin tekemämme aktiviteetit ovat olleet taaperollemme melko helppoja, mutta tässä oli selvästi haastetta niin paljon, että saamme tästä pitkäaikaisen harjoituksen. Täytynee siis liimata kuvat kartongille, jotta ne kestävät käytössä pidempään. Kuvia voi myös luokitella erilaisiin ryhmiin. Mitkä kaikki ovat eläimiä? Mitkä ovat syötäviä? jne.


Haluatko saada tiedon uusista ideoista blogissa? Liity mukaan seuraamaan Leikkinurkkaa Facebookissa ja/tai Instagramissa. Lisään aina molempiin tiedon, kun blogiin tulee uusi teksti. Blogiin tulee uutta noin kerran viikossa ja Instagramin puolelle kuvia pienemmistä puuhaideoista vähän useammin. 


Ideoita hellepäivän vesileikkeihin


Me olemme nauttineet aurinkoisesta lauantaista leikkien ulkona vesileikkejä. Olemme uineet taaperon altaassa, roiskineet toisiamme vesisuihkulla ja tehneet kaksi mukavaa vesiaktiviteettia, jotka haluan nyt jakaa teille.

Ensimmäinen idea syntyi, kun katselin keräämiäni värikkäitä smoothiekorkkeja ja mietin, mitä tekemistä voisin niillä keksiä. Päätin yhdistää vesi- ja värileikin ja tein taaperolle vesileikkipaikan ulos. Sekoitimme vesiväreillä rasioihin smoothiekorkkien väristä vettä. Tämän jälkeen täytimme ison laatikon (oikein kylmällä) vedellä ja kaadoimme smoothiekorkit rasiaan. Taaperon tehtävänä oli pelastaa smoothiekorkit laatikosta kauhan avulla ja siirtää ne omiin koteihinsa. Koti oli tietenkin pikkurasia, jossa oli oikeanväristä vettä. Taapero piti tästä värikkäästä aktiviteetista ja sai hyvää motoriikkaharjoitusta pyydystäessään kelluvia smoothiekorkkeja kauhaan. Viilennystä tarjosi kylmä vesi, jota oli välillä hauska roiskutella kauhalla.


Me myös taiteilimme tänään. Jäädytin jääpalamuoteissa elintarvikeväreillä värjättyä vettä. Ensimmäisellä kerralla jäädytin pelkät jääpalat, joilla myöhemmin yritimme maalata. Meidän taaperomme ei kuitenkaan lainkaan pitänyt kylmistä jääpaloista käsissään. Lisäksi sulava jääpala tahri kädet elintarvikeväriin, joten minun piti vielä kehitellä ideaa ennen seuraavaa kokeilua. Toisella kerralla lisäsinkin tops-puikot kahvoiksi jääpaloihin. Nyt maalaaminen onnistui ja olipa vielä hauskaakin! Päätin laittaa hieman sulaneet jääpalat vielä uudelleen pakkaseen, joten saamme jatkaa maalailua taas huomenna.



Huomasittehan myös aiemman vesileikkipostauksen: värikäs vesilaboratorio?

Loppuun vinkkaan, että Leikkinurkka löytyy nyt myös Instagramista. Instagramin puolelle kuvaan pienimuotoisempia puuhaideoita, joita ei blogissa julkaista. Siellä voi seurata myös niitä meidän tavallisempia puuhia. Tervetuloa mukaan!


Tarraseinä: aktiviteetti, jonka pariin lapsi liimautuu


Tarraseinä on takuuvarma hitti taaperolle ja vähän isommallekin lapselle. Se on edullinen ja helppo valmistella, sillä tarvitset vain kontaktimuovia ja teippiä. Lapsi viihtyy tarraseinän ja pikkuesineiden parissa, mutta tarraseinää voi käyttää myös yhdessä oppimiseen. Olen useasti törmännyt tarraseinäkuviin Pinterestissä ja nyt päätin itsekin kokeilla sitä. Tässä meidän vinkkimme hauskoihin tarraseinähetkiin taaperon kanssa.

Aloitimme tarraseinään tutustumisen kokeilemalla sitä käsillä. Taaperosta oli jännittävää laittaa kädet tarrapintaan kiinni ja kuunnella, millainen ääni syntyy, kun kädet irrottaa. Tämän jälkeen annoin taaperolle laatikon, johon oli kerännyt maito- ja smoothiekorkkeja, lankaa, pompomeja, helmiä sekä muutaman muun pikkuesineen. Taapero kiinnitti esineitä tarraseinään innoissaan, mutta ehkäpä vieläkin hauskempaa oli esineiden irrottaminen. Jossakin kohtaa keksimme tehdä esineistä pitkän toukan ja kiinnitimme esineet mutkittelevaan jonoon.

Tämän jälkeen teimme väri- ja laskuharjoituksia. Piirsin kontaktimuoviin viisi eriväristä puuta ja annoin taaperolle astian, jossa oli pompomeja. Taaperon piti laittaa pompomit (eli omenat) oikeaan puuhun värin mukaan. Samalla laskimme, kuinka monta vihreää, keltaista jne. omenaa puussa on. Minkä värisiä omenoita on eniten? Minkä värisiä omenoita on yksi?


Kiinnitimme tarraseinään myös papereita. Leikkasin vanhoja askartelujamme palasiksi ja sain niistä "palapelejä" taaperolle. Tästä aktiviteetista taapero piti erityisen paljon ja paperinpaloja olisikin saanut olla reilusti enemmän, sillä ne loppuivat nopeasti kesken. Kokeilimme kiinnittää tarraseinään myös muovailuvahaa. Vahaa oli hauska painella ja muotoilla tarraseinää vasten. Muovailuvahan jälkeen kontaktimuovi on kyllä vaihdettava, sillä tarrapinta kului ja siihen jäi rasvatahroja.



Kontaktimuovin kiinnittämiseen on varmasti monta hyvää tapaa. Itse kiinnitin muovin seinään ensin suojakalvon kanssa laittaen sen teipillä vain kulmista kiinni. Tämän jälkeen irrotin yhden kulman ja aloitin kalvon irrotuksen siitä kulmasta. Irrotettuani kalvoa hetken matkaa, kiinnitin kontaktimuovin  takaisin seinään kulmasta ja siirryin irromaan toista kulmaa. Kun koko suojakalvo oli poistettu, teippasin kontaktimuovin paremmin kiinni seinään. Tarrapuoli tulee tietysti poispäin seinästä. 

Mielessä on jo monta uutta ideaa tarraseinän käyttöön. Piirtämällä siihen erilaisia kuvioita, jotka taaperon tulee täyttää esineillä, tästä saa moneen muuntuvan aktiviteetin. Tulevan viikon tylsät hetket  meillä käytetäänkin tarraseinän parissa. Yhden rullan saa tehokkaasti kulutettua tähän aktiviteettiin, joten jos kontaktimuovia ei löydy valmiina kaapista, kannattaa sujauttaa se ostoskärryyn seuraavalla kauppareissulla. 


Värikäs vesilaboratorio


Uskomattomien hellepäivien innoittamana kokeilimme taaperon kanssa vesilaboratoriota, johon hän rakastui. Taapero uppoutui leikkiin täysin, eikä kuullut tai nähnyt, mitä ympärillä tapahtui. Tämä osoitti jälleen hyvin sen, miten aistileikit rauhoittavat lasta.

Taaperoa kiehtoo suuresti kaataa nestettä astiasta toiseen. Usein silmän vättäessä hän on ruokapöydässäkin tehnyt oman sekoituksensa maidosta ja vedestä. Nyt annoin hänelle värjätyllä vedellä täytettyjä astioita sekä tyhjiä astioita, joihin hän voi vettä kaataa. Värjäsin veden muutamalla tipalla elintarvikeväriä, sillä ajattelin taaperon juovan värikästä vettä mukista heti, jos silmäni välttää. Yllätyksekseni veden juominen ei edes käynyt hänen mielessään, sillä niin uppoutunut hän oli leikkiin. Jatkossa voinen värjätä veden siis myös vesivärillä.

Taapero rakasti tätä leikkiä. Hän ei millään malttanut odottaa, että saisin astiat kuvattua, vaan halusi päästä heti kaatamaan vettä astiasta toiseen. Olin ajatellut, että voisimme yhdessä ihmetellä värien sekoittumista, kun kaadamme vaikkapa punaista vettä sinisen joukkoon tai havainnoida hieman astian tilavuutta huomatessamme, ettei kaikki ison kannun vesi mahdukaan mukiin. En saanut kuitenkaan osallistua leikkiin millään tavalla, vaan taapero halusi nauttia tästä leikistä aivan itsekseen.

Me olemme leikkineet vesilaboratoriota terassilla ja nurmikolla. Halutessaan astiat voi asettaa jonkin alustan päälle, jolloin ympäristö ei kastu (niin paljon). Meidän taaperomme tuhlasi vettä aika tehokkaasti kaatamalla sitä sinnikkäästi astiaan, joka oli jo ääriään myöten täynnä. Samalla hän kuitenkin sai kokemuksia ja oivalluksia tilavuudesta.

Kesän kuluessa on tarkoitus puuhailla lisääkin vesileikkejä, mutta koska vesilaboratorio on nyt niin suosittu leikki, keskitymme hetken nauttimaan siitä. Toivottelemme teille taaperon kanssa aurinkoisia kesäpäiviä ja viilentäviä vesileikkejä!





Keväisiä kukka-askarteluja äitienpäivään


Me askartelimme jo hieman aiemmin keväällä kukkia, jotka nyt päätin jatkojalostaa äitienpäiväkorteiksi mummoille. Nämä askartelut ovat mukavia sellaisenaankin, mutta sopivat hyvin myös äitienpäiväkorttiin tai vaikkapa keväiseen/kesäiseen syntymäpäiväkorttiin.

Ensimmäinen kukka-askarteluidea syntyi pilkkoessani kurkkua leivän päälle. Katselin kurkusta jäänyttä kantaa ja mietin, miten hyvin se sopisikaan painantaan. Kokeilimmekin heti aamiaisen jälkeen painaa kurkulla ympyröitä paperiin. Levitin sormiväriä pahvilautasella ja näytin taaperolle, kuinka kurkku kastetaan väriin. Annoin lapsen ensin painaa kurkulla omalla tavallaan, pyöritellä ja vetää kurkkua pitkin paperia. Sitten otimme toisen paperin,  johon painoimme yhdessä muutaman ympyrän. Tämän jälkeen kastoimme sormen maaliin ja painoimme sormella terälehdet kukkaan. Taas taapero sai ensin taiteilla itse toiseen paperiin ja sen jälkeen painoimme terälehdet yhdessä niin, että ohjasin hänen sormensa aina oikeaan paikkaan.



Jos olisimme painaneet kukat värilliselle paperille, tästä olisi syntynyt kiva teos jo sellaisenaan. Me painoimme kuitenkin tavalliselle tulostuspaperille ja siksi päätin leikata kukat irti värin kuivuttua. Liimasimme kukat taustapaperiin vain keskustasta ja taitoimme terälehtiä ylöspäin, jolloin syntyi hieman kolmiulotteinen kuva. Myös kukan varteen tekemääni lehteä taitoimme toisesta päästä ja liimasimme sen päistä kiinni paperiin, jolloin se jäi keskeltä koholle.




Toisen askartelumme aiheena olivat tulppaanit. Ihanaa, että kohta ne pilkistävät jo kukkapenkistämme. Tässä askartelussa käytimme taustana paperia, jonka maalasimme alunperin pääsiäisaskartelua varten. Askartelu jäi kuitenkin pääsiäisen aikaan tekemättä ja sain taustapaperista ajatuksen keltaisista tulppaaneista.

Taustapaperi (jonka värit ovat todellisuudessa vahvemmat kuin kameran linssin läpi) on maalattu märkää märälle -tekniikalla. Maalasimme paperin ensin märäksi pelkällä vedellä, jonka jälkeen otimme siveltimiin vesiväriä. Väri leviää kauniisti märällä paperilla. Maalauspaikka kannattaa suojata hyvin etukäteen, sillä paperi saa tosiaan olla maalausvaiheessa hyvinkin märkä. Myöhemmin leikkasin valmiiksi tulppaanit, varret ja lehdet, jotka taapero sai liimata taustapaperille.


Äitienpäivää odotellessa taustapaperimme on ehtinyt jo hieman kärsiä ja minä päätin nähdä vielä hieman vaivaa kortin eteen, sillä sen lisäksi, että kortti on taaperolta mummille, se on myös minulta äidille. Tein tulppaaneista kolmiulotteisia ja liimasin korttiin kehykset. Kolmiulotteisuuden sain leikkaamalla jokaiseen tulppaaniin vielä kolme terälehtiosaa ja taittamalla ne keskeltä. Taitetut terälehdet liimasin vain toisesta puolesta kiinni, jolloin toinen puoli nousee ylös paperista.




Aurinkoista äitienpäivää äideille ja mummoille!