Ideoita taaperon kotivoimisteluun

Lapsi tarvitsee jo alle 2-vuotiaana päivittäistä liikuntaa. Pienten lasten liikuntasuositus on vähintään kolme tuntia liikuntaa päivässä. Minä uskon liikuntasuositusten täyttyvän normaaleissa arjen leikeissä, eivätkä taaperot mielestäni tarvitse harrastuksia. On kuitenkin tärkeää tarjota lapselle monipuolisia mahdollisuuksia harjoitella liikkumis-, tasapaino- ja käsittelytaitoja.


Me kävimme ennen taaperojumpassa, jota lapsi rakasti. Jumpassa hän sai kiipeillä, temppuilla ja tutustua erilaisiin väleisiin. Palattuani töihin jouduimme lopettamaan jumpan ja edelleen puolen vuoden jälkeenkin lapsi muistelee jumppaa lämmöllä. Taaperoni jumppakaipuun inspiroimana kehittelin meille talvella kotivoimistelun, josta taapero on joka kerta yhtä innoissaan. Voimistelu on rakennettu metsätarinan ympärille. Tarinan tapahtumat ja jumpan liikkeet toistuvat meillä aina samassa järjestyksessä. Lapsi pitää tutusta tarinasta ja on innoissaan, kun tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Nyt haluan jakaa teillekin tämän taaperon (miksi ei isommankin lapsen) kotivoimistelun. Voimistelussa lähdemme metsäretkelle omassa olohuoneessamme:

Otamme eväskorit käteen ja lähdemme retkelle metsään. Kävelyä erilaisilla tyyleillä näkymätöntä eväskoria kantaen. Huomaamme maassa marjoja, joita keräämme koreihimme. Kävelyä edelleen, mutta nyt muutaman askeleen välein käynti kyykyssä napaten samalla leikisti marjoja koriin. Tätä alkulämmittelyä taapero jaksaa yleensä aika kauankin ja samalla saa itsekin kyykkytreeniä. 

Huomaamme, että marjoja on niin paljon, etteivät ne mahdu enää eväskoriin. Jotta saamme kaikki marjat kuljetettua, meidän täytyy ottaa avuksi kottikärryt. Taapero laittaa kädet maahan ja minä otan hänen jaloistaan kiinni. Taapero kävelee käsillään eteenpäin kottikärrykävelyä. Myös kottikärrykävely on yksi lapseni suosikkiliikkeistä, vaikka vaatiikiin paljon ponnistelua ja harjoitusta. Tässä kuvassa pidän taaperoa nilkoista kiinni, mutta alkuun kannattaa kokeilla ottaa kiinni polven yläpuolelta lapsen reisistä.



Saavumme kukkulan päälle, josta lähdemme kierimään alas. Taapero asettuu lattialle selälleen makaamaan jalat ja kädet ojennettuina suoriksi. Hän lähtee pyörimään tukkipyörintää kyljen kautta vatsalleen ja vatsalta taas selälleen. Välillä autan häntä pyörittämällä jaloista. Tukkipyörintä on yllättävän haastava kehonhallintaliike taaperolle. Heittelemme myös kuperkeikkoja pehmeällä sammalmättäällä (tai taapero heittelee, minä en nykyään enää niin välitä kuperkeikoista).



Saavumme joelle. Lähdemme ylittämään jokea hyppimällä kiveltä kivelle. Hypimme tasahyppyjä näkymättömältä kiveltä toiselle. Saavuttuamme joen toiselle puolelle, löydämme veneen, jolla päätämme lähteä soutamaan jokea pitkin. Asetumme istumaan vastakkain jalat suorina. Otamme toisiamme käsistä kiinni ja lähdemme suotamaan nojaten vuorotellen eteen- ja taaksepäin. Meistä on mukavaa laulella keksimäämme soutelulaulua samalla, mutta sopisipa tähän yhteyteen vaikka monelle tuttu Kanoottilaulu (Kanootin kapean vesille työnsin....).

Noustuamme rantaan, huomaamme edessämme karhun. Lähdemme kävelemään karhukävelyä karhua matkien. Kävelemme karhukävelyä eteen- ja taaksepäin sekä kylki edellä molemmille sivuille.



Käsinseisontaan en ole keksinyt mitään, millä sitoisin sen metsätarinaan, mutta taaperolle kyllä uppoaa ihan vain sekin, että pysähdymme nyt harjoittelemaan käsinseisontaa puuta vasten. Taapero käy peppu seinää vasten, kädet suorina lattiassa ja alkaa kiivetä jaloillaan seinää pitkin ylös. Tässä tempussa täytyy muistaa ottaa sukat pois. Alla olevassa kuvassa esimerkki turvallisuusriskistä käsinseisonnassa, olen nimittäin unohtanut ottaa maton pois ja se liukuu lapsen käsien alla.



Näemme vielä pupun ja hypimme eteenpäin kuin puput. Kyykkyasento jalat ja kädet maassa. Paino laitetaan käsien varaan ja hypätään kyykyssä eteenpäin tai sivulle. Huomaamme maassa myös pienen hämähäkin ja kokeilemme itsekin hämähäkkikävelyä. Kädet ja jalat maassa, napa kohti kattoa. Peppu nostetaan irti lattiasta. Hämähäkkikävely on taaperollemme vielä haastavaa ja me harjoittelemme vasta pepun nostamista ylös. 

Huomaamme taas joen ja päätämme ylittää sen puunrunkoa pitkin. Ensin taapero kiipeää ylös puunrungolle ja sen jälkeen kävelemme runkoa pitkin joen yli. Otan taaperoa käsistä kiinni. Laitan jalat yhteen ja kehotan häntä kiipeämään jalkojani pitkin ylöspäin. Kiipeilyn jälkeen kävelemme jotakin viivaa, esimerkiksi maton reunaa pitkin joen yli. 





Lopuksi istahdamme mättäälle ja syömme vatsamme täyteen marjoja.

Voimistelemme kotona tämän "pitkän kaavan mukaan" noin kerran viikossa. Kerron tarinaa aina samalla tavalla, mutta mikäli taapero ei jonakin kertana haluakaan tehdä vaikkapa kuperkeikkoja, hyppäämme tarinassa eteenpäin. Lapsesta on erityisen hauskaa,  kun aikuinen eläytyy tarinaan ja liikkuu yhdessä lapsen kanssa.

Loppuun vielä vinkkaan, että Leikkinurkka löytyy nyt myös Facebookista. Tule mukaan ja saat ensimmäisenä tiedon uusista ideoista. Aurinkoisia liikuntahetkiä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti